perjantai 29. marraskuuta 2013

THE PHILIPPINES vol 6


Loppuaika Moalboalissa menikin sitten jänskien makukokeilujen parissa. Illalla suuntasimme syömään kanatikkuja jo tuttuun barbecuepaikkaan. Grillikojua hoiteleva täti oli päättänyt, että nyt loppuu se kananosien ihmettely ja kiikutti meille maistiaiseksi grillatun kanansuolen. Ilman maksua. Siinä se sitten tökötti lautasella kiemuraisena ja suolimaisena. Olisi kai ollut epäkohteliasta olla maistamatta, joten puraisin varovaisen palasen. Suoli osoittautuikin varsin maukkaaksi ja mureaksi ja söin koko biitin alta aikayksikön! En ollenkaan pidä mahdottomana, että seuraavan kerran filippiiniläisellä katukojulla suolenmutkia nähdessäni tilaan sellaisen oma-aloitteisesti. Niin tuuletettiin taas länkkärin ennakkoluuloja!
The rest of the time in Moalboal turned into a big culinary adventure. In the evening we had dinner in the already familiar barbecue joint. This time the lady selling the meats had decided to expand our taste range and suddenly appeared at our table carrying a stick with grilled chicken intestine. She gave us a free sample! Well...there it was on the plate, looking all curly and intestiny. It would have been unpolite not to taste it, so I dared a small bite. And it turned out to be very tender and delicious meat and I ate everything! What a surprise! One shouldn't be so prejudiced.

-----

Illalla baarissa tuli paikallisten kanssa puhe balutista, tuosta pelottavasta paikallisesta 'herkusta'. Pöytäseurueemme jäsenet heti halusivat tarjota minulle sellaisen maistettavaksi. Onneksi oli jo myöhä, joten mistäpä niitä olisi saanut siihen hätään...Helpotuksen huokaus. Vaan eikös hetkeä myöhemmin jostain palmun takaa toikkaroinut baariin ihka aito balut-kauppias, jolla noita ällötyksiä oli myytävänä kylmälaukussa. No, äijät heti ostamaan ja niinpä kohta kädessäni oli avattu munankuori täynnä sikiötä. Hrrr. Avatun munan sisältä näkyi epämääräistä siiventynkää ja limaisia juttuja. Hrrr hrrr. Lopulta uskaltauduin ryystämään vähän lientä reunasta. Se maistui tunkkaiselle munankeittovedelle (en ole ikinä maistanut munankeittovettä, mutta sellaiselta kuvittelisin sen maistuvan). Paikalliset luulivat, että epäröintini johtuu siitä ettei balutiani ole maustettu ja ruikkasivat päälle aimo annoksen viinietikkaa. No sehän se varmaan auttaa asiaa...
Mietiskelin kyllä tosissani, pitäisikö rohkeasti puraista. Kyllä sen jälkeen saisin respektiä joka kulinaristilta ja ruokaseikkailijalta. Mutta ei. Kanansuolia any time, kananvarpaitakin saattaisin järsäistä tai pureskella grillattua hämähäkkiä, mutta tämä ylitti sietokykyni. Sanokaa mitä sanotte, mutta puoliksi kehittynyt kylmä sikiö EI VOI olla herkullista. Tunnustin tappioni ja ojensin munan yhdelle pöytäseurueemme jäsenistä joka ilahtui silminnähden ja rouskaisi sikiön nieluunsa alta aikayksikön. Okka. Täytyy olla opittu maku.
Luulen, että voin elää jatkossakin ilman balutia.
Later we had some drinks at a local bar and started talking with the locals about balut, the scary local 'delicacy'. The locals immediately wanted to buy me one to taste. Fortunately it was late, so it was very unlikely they could get one for me anywhere...phew. Until suddenly a balut seller appeared in the bar with a styrox cooler full of those vile eggs. Before I noticed, I had an opened balut in my hand and something slimy and suspicious was staring at me from inside the shell. Brrr. Finally I dared to take a small sip of the liquid. It tasted like musty egg boiling water (not that I have ever tasted egg boiling water). I honestly thought a long time if I should be brave and bite into it, but in the end I just couldn't do it. It seems that my culinary curiosity has its limits. Say what you like, but egg full of undeveloped cold foetus just CAN'T be delicious. I gave the egg to one of the locals who happily devoured it in two big bites. It must be an acquired taste...

-----

Seuraavan päivän sukelluksella minulle oli luvattu raakaa merisiiliä maistettavaksi. Divemasterimme pyydysteli pari kappaletta pohjasta, raaputteli myrkkypiikit pois ja avasi siilit minulle valmiiksi. Merisiili maistui hyvältä! Suolaiselta, mereltä ja kalalta. Miksi kukaan haluaa syödä balutia, kun voi syödä merisiiliä?
The next day I got to taste raw sea urchin, straight from the sea. It was good, salty and fresh! Why would anyone eat balut if they can eat sea urchin?



-----

Vielä kerran pullaa! Tällä kertaa matkaeväänä bussissa. Lisäksi Piayaa, paikallista sokeriruokomassalla tai jollain vastaavalla täytettyä torttua, joka maistui vähän joulutortulle. Nam.
Sweet buns once more! A snack for the bus trip to Cebu City. We also had Piayas, little tarts filled with sweet jam-like stuff made from sugar cane.
  
 -----

Takaisin Cebu Cityssä. Lento Singaporeen odotti, seuraavana etappina Malesia. Cebussa hämmästelimme vilkkuvia valoja ja ihmispaljoutta, ja söimme jättiostarin japskiravintolassa illallista.
Back in Cebu City, and towards Singapore and Malaysia. We were overwhelmed by all the lights and noise and people after the little towns we had stayed in during the last weeks. We had dinner in a japanese restaurant in a giant mall.




 -----

Filippiinejä tulee ikävä (paitsi balutia). Hieno maa, hienoja ihmisiä!
I will miss The Philippines (except balut). Great country, great people!






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti