Tämähän tapahtui Floreksen reissun aikana, mutta ansaitsee kyllä oman postauksensa. Sukelluspäivien välissä teimme reissun vesiputoukselle. Oppaaksi rahan toivossa lähti täti paikallisesta kylästä. Alhaalla vesiputoukselta löytyi vielä hassu pieni mummo. Mummo ja täti istahtivat kivelle sillä aikaa kun turistit pällistelivät vesiputousta.
Huomasin, että he vähän väliä tunkevat suuhunsa jotain pienistä purkeista. Arvelin sen olevan betelpähkinää, koska molempien hampaat olivat kirkkaanpunaiset.
Huomattuaan, että osoitin uteliaisuutta purkin sisältöä kohtaan, täti tarjosi minullekin. Likaisessa purkissa oli punertavia möykkyjä ja vihreitä palkoja. Täti elehti, että pähkinämöykky huuleen vaan. Lisäksi pienestä purkista piti ottaa vihreän palon päälle valkoista tahnaa. No, kokeiltavahan se oli. Tungin möykyn ja palon suupieleeni, ja sitten piti pureskella ja varoa nielemästä.
Tätiä huvitti kokematon asenteeni tähän nautintoaineeseen. Hän ja mummo keskittyivät tuhoamaan purkin sisältöä vauhdilla.
Paluumatkalla ylämäessä tätiä alkoi vähän väsyttää, joten hän heittäytyi pitkäkseen nurmikolle ja hihitteli sieltä. Ei minulle sellaista efektiä tuon kaman pureskelusta tullut.
Myöhemmin googlailin asiaa, ja ilmeisesti pähkinä tosiaan oli betelpalmusta saatava arecapähkinä. Palko oli jokin 'mustard fruit', en tiedä suomenkielistä nimeä. Ja valkoinen tahna kalkkia, joka aktivoi pähkinän kemikaalit.
En oikein osaa sanoa miten pähkinä minuun vaikutti. Ei juuri mitenkään, vaikka sillä pitäisi olla jonkinasteinen huumaava ja piristävä vaikutus. Piristyin kyllä paluumatkalla, mutta en tiedä johtuiko se pähkinästä vai eväänä olleen kokiksen sokerista. No, tulipahan testattua! Ainakin oli luomua.
Testing areca nut in Flores. Weird stuff, bitter flavor!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti