Viime kesänä löysin maailman parhaat puurohiutaleet: Ristiinasta tarttui mukaan Rapion myllyn isoja kaurahiutaleita. Niistä tulee parasta puuroa ikinä!
maanantai 28. joulukuuta 2015
CARGA SYÖ...
...PUUROA!
Viime kesänä löysin maailman parhaat puurohiutaleet: Ristiinasta tarttui mukaan Rapion myllyn isoja kaurahiutaleita. Niistä tulee parasta puuroa ikinä!
Vampyyrit varmaan arvostaisivat tämän puuron ulkonäköä. Ei hätää, se on vadelmahilloa.
The best oats ever!
Viime kesänä löysin maailman parhaat puurohiutaleet: Ristiinasta tarttui mukaan Rapion myllyn isoja kaurahiutaleita. Niistä tulee parasta puuroa ikinä!
sunnuntai 27. joulukuuta 2015
CARGA KOKEILEE...
...MAULTASCHENIA!
Joulu oli ja meni. Söin ja sitten söin lisää. Nyt voi vielä hetken vielä jatkaa menneen vuoden ruokamuisteloita. Tulipa työreissulla Saksassa käytyä saksalaisen kollegan mukana katsomassa poliittista stand-upia. Saksaksi. En tajunnut vitseistä yhtään mitään, mutta naureskelin muuten vaan paikan leppoisalle tunnelmalle. Klubilla sai ruokaa, ja minulle suositeltiin paikallista erikoisuutta, maultaschen-nimistä ruokalajia. Rohkeasti tilaamaan. Se osoittautui jonkinlaiseksi täytetyksi pastaksi. Hyvää ja aika suolaista.
-----
Samalla reissulla löysin kaupasta vadelmapiimää, ja islantilaisen pähkinätoffeepiimän innoittamana ostin heti purkillisen kokeiluun. Hah, mikä pettymys. Saksalaiset eivät tajua mitään hapanmaitotuotteista. Se mitään piimää ollut, vaan vadelmajugurttia.
Joulu oli ja meni. Söin ja sitten söin lisää. Nyt voi vielä hetken vielä jatkaa menneen vuoden ruokamuisteloita. Tulipa työreissulla Saksassa käytyä saksalaisen kollegan mukana katsomassa poliittista stand-upia. Saksaksi. En tajunnut vitseistä yhtään mitään, mutta naureskelin muuten vaan paikan leppoisalle tunnelmalle. Klubilla sai ruokaa, ja minulle suositeltiin paikallista erikoisuutta, maultaschen-nimistä ruokalajia. Rohkeasti tilaamaan. Se osoittautui jonkinlaiseksi täytetyksi pastaksi. Hyvää ja aika suolaista.
Samalla reissulla löysin kaupasta vadelmapiimää, ja islantilaisen pähkinätoffeepiimän innoittamana ostin heti purkillisen kokeiluun. Hah, mikä pettymys. Saksalaiset eivät tajua mitään hapanmaitotuotteista. Se mitään piimää ollut, vaan vadelmajugurttia.
sunnuntai 20. joulukuuta 2015
LENTOKONERUOKAA vol 33
Lufthansa: Helsinki - Frankfurt - Stuttgart
Toukokuu 2015.
Viime toukokuussa lentelin työasioissa Saksaan. Koneelta löytyi kuvat näistäkin käntyistä joten pistetään nekin intterwebbiin. Kuten arvata saattaa, vettynyt kerrosvoileipä mennen tullen ei tälläkään kertaa suuremmin sykäyttänyt.
Soggy sandwich x 2.
lauantai 19. joulukuuta 2015
CARGA KOKEILEE...
...BETELPÄHKINÄÄ!
Tämähän tapahtui Floreksen reissun aikana, mutta ansaitsee kyllä oman postauksensa. Sukelluspäivien välissä teimme reissun vesiputoukselle. Oppaaksi rahan toivossa lähti täti paikallisesta kylästä. Alhaalla vesiputoukselta löytyi vielä hassu pieni mummo. Mummo ja täti istahtivat kivelle sillä aikaa kun turistit pällistelivät vesiputousta.
Huomasin, että he vähän väliä tunkevat suuhunsa jotain pienistä purkeista. Arvelin sen olevan betelpähkinää, koska molempien hampaat olivat kirkkaanpunaiset.
Huomattuaan, että osoitin uteliaisuutta purkin sisältöä kohtaan, täti tarjosi minullekin. Likaisessa purkissa oli punertavia möykkyjä ja vihreitä palkoja. Täti elehti, että pähkinämöykky huuleen vaan. Lisäksi pienestä purkista piti ottaa vihreän palon päälle valkoista tahnaa. No, kokeiltavahan se oli. Tungin möykyn ja palon suupieleeni, ja sitten piti pureskella ja varoa nielemästä.
Tosi kitkerän makuista! Ei sitä ainakaan huvikseen pureskellut. Järsin möykkyä aikani ja pidin sitä suupielessä jonkun aikaa, mutta sitten oli pakko sylkeä se kivenkoloon. Liian hapokasta. Ei tuntunut mitään erikoista vaikutusta, tosin en yhtään tiennyt mitä odottaa. Syljeneritys kyllä kiihtyi, ja sylki oli kirkkaan oranssinpunaista. Vielä monen tunnin päästäkin syljeskelin oranssia limaa.
Tätiä huvitti kokematon asenteeni tähän nautintoaineeseen. Hän ja mummo keskittyivät tuhoamaan purkin sisältöä vauhdilla.
Paluumatkalla ylämäessä tätiä alkoi vähän väsyttää, joten hän heittäytyi pitkäkseen nurmikolle ja hihitteli sieltä. Ei minulle sellaista efektiä tuon kaman pureskelusta tullut.
Myöhemmin googlailin asiaa, ja ilmeisesti pähkinä tosiaan oli betelpalmusta saatava arecapähkinä. Palko oli jokin 'mustard fruit', en tiedä suomenkielistä nimeä. Ja valkoinen tahna kalkkia, joka aktivoi pähkinän kemikaalit.
En oikein osaa sanoa miten pähkinä minuun vaikutti. Ei juuri mitenkään, vaikka sillä pitäisi olla jonkinasteinen huumaava ja piristävä vaikutus. Piristyin kyllä paluumatkalla, mutta en tiedä johtuiko se pähkinästä vai eväänä olleen kokiksen sokerista. No, tulipahan testattua! Ainakin oli luomua.
Testing areca nut in Flores. Weird stuff, bitter flavor!
Tämähän tapahtui Floreksen reissun aikana, mutta ansaitsee kyllä oman postauksensa. Sukelluspäivien välissä teimme reissun vesiputoukselle. Oppaaksi rahan toivossa lähti täti paikallisesta kylästä. Alhaalla vesiputoukselta löytyi vielä hassu pieni mummo. Mummo ja täti istahtivat kivelle sillä aikaa kun turistit pällistelivät vesiputousta.
Huomasin, että he vähän väliä tunkevat suuhunsa jotain pienistä purkeista. Arvelin sen olevan betelpähkinää, koska molempien hampaat olivat kirkkaanpunaiset.
Huomattuaan, että osoitin uteliaisuutta purkin sisältöä kohtaan, täti tarjosi minullekin. Likaisessa purkissa oli punertavia möykkyjä ja vihreitä palkoja. Täti elehti, että pähkinämöykky huuleen vaan. Lisäksi pienestä purkista piti ottaa vihreän palon päälle valkoista tahnaa. No, kokeiltavahan se oli. Tungin möykyn ja palon suupieleeni, ja sitten piti pureskella ja varoa nielemästä.
Tätiä huvitti kokematon asenteeni tähän nautintoaineeseen. Hän ja mummo keskittyivät tuhoamaan purkin sisältöä vauhdilla.
Paluumatkalla ylämäessä tätiä alkoi vähän väsyttää, joten hän heittäytyi pitkäkseen nurmikolle ja hihitteli sieltä. Ei minulle sellaista efektiä tuon kaman pureskelusta tullut.
Myöhemmin googlailin asiaa, ja ilmeisesti pähkinä tosiaan oli betelpalmusta saatava arecapähkinä. Palko oli jokin 'mustard fruit', en tiedä suomenkielistä nimeä. Ja valkoinen tahna kalkkia, joka aktivoi pähkinän kemikaalit.
En oikein osaa sanoa miten pähkinä minuun vaikutti. Ei juuri mitenkään, vaikka sillä pitäisi olla jonkinasteinen huumaava ja piristävä vaikutus. Piristyin kyllä paluumatkalla, mutta en tiedä johtuiko se pähkinästä vai eväänä olleen kokiksen sokerista. No, tulipahan testattua! Ainakin oli luomua.
Testing areca nut in Flores. Weird stuff, bitter flavor!
perjantai 18. joulukuuta 2015
LENTOKONERUOKAA vol 32
Air France: Kuala Lumpur - Pariisi - Helsinki.
Huhtikuu 2015.
Illalliseksi läimäistiin eteen kalaa tomaattikastikkeessa. Alkuruoaksi oli savustettua kanaa, joka oli jotenkin ällöä. Kaikki muu oli löllöä ja liruista. Tee oli pahaa. Eih.
Aamiainen oli vaihtelua perusmunakkaaseen; saimme omenacreppejä. Ihan hyviä, aika makeita. Tee oli edelleen pahaa.
Huhtikuu 2015.
Illalliseksi läimäistiin eteen kalaa tomaattikastikkeessa. Alkuruoaksi oli savustettua kanaa, joka oli jotenkin ällöä. Kaikki muu oli löllöä ja liruista. Tee oli pahaa. Eih.
keskiviikko 16. joulukuuta 2015
INDONESIA vol 6
Niinä päivinä kun ei sukellettu, ajeltiin skootterilla luolille ja vesiputoukselle, käytiin katsomassa komodonvaraaneja läheisellä saarella tai sitten lampsittiin vain ympäriinsä. Joskus juotiin kaljaa hikisessä katukuppilassa, joskus smoothieta luksushotellin terdellä.
-----
Kotiinlähtö alkoi jo olla ovella. Viimeisenä iltana ryhdyin ahneeksi ja tilasin yömarketissa sekä mustekalaa että peruskalaa. Kaikki meni, eikä tehnyt edes tiukkaa!
Viimeisenä päivänä lounaaksi söin kasvispitan, kun satuimme johonkin kummaan kreikkalaisvaikutteiseen kaupan ja ravintolan yhdistelmään. Ihan maistuva.
-----
Yhyy, sitten pitikin jo ottaa iltalento Balille. Kutalta löytyi jonkinlainen ruokarieha, jossa kymmenistä kojuista tarjoiltiin eri maakuntien erikoisuuksia. Tilasin suosituksesta gado-gadoa, jonka piti olla maistuva yhdistelmä vähän kaikenlaista; kasviksia, kananmunaa, tempehiä, tofua yms. Tämä oli kuitenkin aika väsynyt versio siitä. Snif. Jos raahaa kojun ruokafestareille myyntitarkoituksessa, niin luulisi viitsivän tarjota hyvää ruokaa. Mutta kaikenlaistahan sitä tyhmä turisti luulee.
Aamupala sensijaan teki iloiseksi: kaikenlaista sekalaista pienestä ruokakärrystä. Syötiin mopon pärinässä tien viereen lätkäistyssä pitkässä pöydässä. Nam!
Kärry ja kärryn omistajatäti.
-----
Viimeinen ateria Aasiassa tällä kertaa: Kuala Lumpurissa lentokentällä beef rendang, eli lihaa mausteisessa kastikkeessa. Ihan makoisa annos, vaikka siinä olikin lentokenttäruoan sivumaku.
Kuala Lumpurin kentän myymälästä löytyi tällainen jännä myyntiartikkeli. Shelf-stable sausage? Japanese innovation! Jäi ostamatta.
-----
Heippa Indonesia, heippa Aasia! Tästä reissusta vierähtikin tosiaan jo puoli vuotta. Koskakohan seuraavaksi...jalkoja kutittelisi sinne suuntaan kovasti!
-----
Kotiinlähtö alkoi jo olla ovella. Viimeisenä iltana ryhdyin ahneeksi ja tilasin yömarketissa sekä mustekalaa että peruskalaa. Kaikki meni, eikä tehnyt edes tiukkaa!
Viimeisenä päivänä lounaaksi söin kasvispitan, kun satuimme johonkin kummaan kreikkalaisvaikutteiseen kaupan ja ravintolan yhdistelmään. Ihan maistuva.
Yhyy, sitten pitikin jo ottaa iltalento Balille. Kutalta löytyi jonkinlainen ruokarieha, jossa kymmenistä kojuista tarjoiltiin eri maakuntien erikoisuuksia. Tilasin suosituksesta gado-gadoa, jonka piti olla maistuva yhdistelmä vähän kaikenlaista; kasviksia, kananmunaa, tempehiä, tofua yms. Tämä oli kuitenkin aika väsynyt versio siitä. Snif. Jos raahaa kojun ruokafestareille myyntitarkoituksessa, niin luulisi viitsivän tarjota hyvää ruokaa. Mutta kaikenlaistahan sitä tyhmä turisti luulee.
Aamupala sensijaan teki iloiseksi: kaikenlaista sekalaista pienestä ruokakärrystä. Syötiin mopon pärinässä tien viereen lätkäistyssä pitkässä pöydässä. Nam!
Kärry ja kärryn omistajatäti.
-----
Viimeinen ateria Aasiassa tällä kertaa: Kuala Lumpurissa lentokentällä beef rendang, eli lihaa mausteisessa kastikkeessa. Ihan makoisa annos, vaikka siinä olikin lentokenttäruoan sivumaku.
Kuala Lumpurin kentän myymälästä löytyi tällainen jännä myyntiartikkeli. Shelf-stable sausage? Japanese innovation! Jäi ostamatta.
-----
Heippa Indonesia, heippa Aasia! Tästä reissusta vierähtikin tosiaan jo puoli vuotta. Koskakohan seuraavaksi...jalkoja kutittelisi sinne suuntaan kovasti!
maanantai 14. joulukuuta 2015
INDONESIA vol 5
Ihan joka ilta emme kuitenkaan jaksaneet hiippailla grilliapajille. Yhtenä iltana satoi kaatamalla ja väsytti liikaa. Raahustimme lähimpään kuppilaan mäen päällä. Tyhjää oli ja ruoka oli vähän sinnepäin...mutta ainakin se oli lämmintä. Ravintolasta sitäpaitsi pääsi kierimään nopeasti takaisin huoneeseen ja pehkuihin.
Söin tempehiä maapähkinäkastikkeessa. Suolaa oli livahtanut kokilta turhan paljon. Avokadomehu oli hyvää mutta makeaa! Suklaakastikkeessa ei pihtailtu.
-----
Seuralaisen euroopparuokakiintiö piti saada täyteen. Sukelluksen välipäivänä lounaaksi haettiin kahvilasta leipää. Euroopassa asuvana ei hahmota miten suuri onni on saada eteensä tuore sämpylä.
Indonesialainen leipä (ainakin kaupassa myytävä) on kieltämättä aika ankeaa. Valkoista pullaa.
-----
Yhtenä iltana merinäköala houkutteli meidät taas isoon turistirysään. Halusin kokeilla paistettuja banskuja. Annos oli pettymys, banaanit olivat kadonneet kuivan ja mauttoman frittitaikinan uumeniin. Jäde kuitenkin oli hyvää, ja annosta oli ulkonäöstä päätellen ollut pipertämässä armeija tarjoilijoita. Jotenkin hassua, kun vertaa banaaninlehtiin tai yömarketin naarmuisiin muovikippoihin.
-----
Maistoin mustekalaa myös muualla kuin yömarketissa. Tämä cumi balado, eli mustekalaa chilillä, oli ihan jees...mutta ei se vetänyt vertoja marketin grillicumille. Ja annos oli aika pieni.
-----
Kerran löytyi yhdestä perhekuppilasta lounaaksi mainio kalasoppa. Tämä ikan cue ayam olisi oiva flunssasoppa. Chilinen liemi avasi nenän pikavauhtia, vaikkei flunssaa ollutkaan.
Different flavors around Labuan Bajo. But the night market barbecue is hard to beat!
Söin tempehiä maapähkinäkastikkeessa. Suolaa oli livahtanut kokilta turhan paljon. Avokadomehu oli hyvää mutta makeaa! Suklaakastikkeessa ei pihtailtu.
-----
Seuralaisen euroopparuokakiintiö piti saada täyteen. Sukelluksen välipäivänä lounaaksi haettiin kahvilasta leipää. Euroopassa asuvana ei hahmota miten suuri onni on saada eteensä tuore sämpylä.
Indonesialainen leipä (ainakin kaupassa myytävä) on kieltämättä aika ankeaa. Valkoista pullaa.
-----
Yhtenä iltana merinäköala houkutteli meidät taas isoon turistirysään. Halusin kokeilla paistettuja banskuja. Annos oli pettymys, banaanit olivat kadonneet kuivan ja mauttoman frittitaikinan uumeniin. Jäde kuitenkin oli hyvää, ja annosta oli ulkonäöstä päätellen ollut pipertämässä armeija tarjoilijoita. Jotenkin hassua, kun vertaa banaaninlehtiin tai yömarketin naarmuisiin muovikippoihin.
-----
Maistoin mustekalaa myös muualla kuin yömarketissa. Tämä cumi balado, eli mustekalaa chilillä, oli ihan jees...mutta ei se vetänyt vertoja marketin grillicumille. Ja annos oli aika pieni.
-----
Kerran löytyi yhdestä perhekuppilasta lounaaksi mainio kalasoppa. Tämä ikan cue ayam olisi oiva flunssasoppa. Chilinen liemi avasi nenän pikavauhtia, vaikkei flunssaa ollutkaan.
Different flavors around Labuan Bajo. But the night market barbecue is hard to beat!
lauantai 12. joulukuuta 2015
INDONESIA vol 4
Labuan Bajon ruokapaikkojen tarjonta ei ihan hirveästi vakuuttanut, mutta sitten löysimme yömarketin. Se oli hämäävästi pitkän autiolta näyttävän kadunpätkän päässä kulman takana. Koko kadun pituudelta pieniä ruokapaikkoja, jotka tarjosivat pääasiassa mereneläviä. Tiskistä valittiin sopiva yksilö ja juoma. Sitten vain pöytään istumaan ja katsomaan kun kokki läimäisi saaliin avogrilliin. Kaikkien päälle läträttiin samaa ruskeaa maustekastiketta.
Ekalla kerralla oli pakko maistaa pieniä mustekaloja. Nam.
Kaikilla kojuilla oli suunnilleen samat tarjoomukset. Kaikki oli tosi tuoretta, paitsi yhdessä kojussa. Varmaan menestyy hyvin vanhaa kalaa tarjoamalla, kun kilpailijoita on kymmenen 50 metrin säteellä...
Toisena iltana kokeilin grillattua kalaa. Muistaakseni tuollainen punapilkullinen. Kala tarjoiltiin halkaistuna suoraan grillistä. Ihan tajuttoman hyvää sekin!
We found amazing night market with stalls serving barbecued seafood. Yum.
Ekalla kerralla oli pakko maistaa pieniä mustekaloja. Nam.
Kaikilla kojuilla oli suunnilleen samat tarjoomukset. Kaikki oli tosi tuoretta, paitsi yhdessä kojussa. Varmaan menestyy hyvin vanhaa kalaa tarjoamalla, kun kilpailijoita on kymmenen 50 metrin säteellä...
Toisena iltana kokeilin grillattua kalaa. Muistaakseni tuollainen punapilkullinen. Kala tarjoiltiin halkaistuna suoraan grillistä. Ihan tajuttoman hyvää sekin!
We found amazing night market with stalls serving barbecued seafood. Yum.
torstai 10. joulukuuta 2015
INDONESIA vol 3
Hetihän sitä piti kirmata sukeltamaan. Sukelluksilla lounas syötiin aina veneessä jos päivän aikana oli useampia sukelluksia tiedossa. Ekana päivänä saimme lounaan pakettiin käärittynä. Kokki oli kuulemma sairastunut. Hoh, vai ihan kokki tiedossa! Paistettu kala maistui nälkäiselle vähän kylmänäkin.
Kokki onneksi toipui, ja muina päivinä paatin safkat näyttivät tältä:
Diving makes you hungry!
Kokki onneksi toipui, ja muina päivinä paatin safkat näyttivät tältä:
-----
Sukeltaessa tulee nälkä, ja joinakin aamuina kokeilin banaanipannarien lisukkeeksi tällaista indonesialaista kaakaon ja puuron sekoitusta. Kananmunaakin siinä taisi olla. Tosi houkutteleva ulkonäkö!
Ostin näitä banaaninmakuisena kotiinkin ajatellen niiden olevan hyvää retkiruokaa, mutta huomasin että ne ovat sittenkin liian makeita.
Diving photos: Pia Sundström
keskiviikko 9. joulukuuta 2015
INDONESIA vol 2
Vihdoin perillä Floresin saarella ja Labua Bajon kaupungissa! Päätarkoitus lomalle oli tietysti sukellus, mutta muitakin suunnitelmia oli. Labuan Bajo oli melkoinen tuppukylä.
Ensin tietysti syömään lounasta! Löysimme ravintolan joka oli molempien makuun aavistuksen verran turhan kallis ja turistinen, mutta koska Indoissa asuva seuralaiseni toivoi ei-paikallista ruokaa ja paikasta oli kiva näköala merelle, päätimme jäädä. Sitäpaitsi siellä tarjoiltiin värikkäitä drinksuja. Söin barrakudaa. Ihan jees annos, mutta ei herättänyt suurempia tunteita. Lautanen ei meinannut mahtua pöydälle ja asettelun kimpussa oli joku näpertänyt hyvän tovin!
Illalla löysimme enemmän paikallista ruokaa tarjoilevan paikan. Paistettu kala, punainen riisi ja kassavalisuke tekivät hikisen turistin iloiseksi. Chilikastike oli megatulista.
Asuimme homestayssa jota piti paikallinen ukkeli. Hän kokkaili meille joka aamu banaanipannareita aamiaiseksi. Yleensä niissä oli kyllä enemmän kuin yksi banaaniviipale.
Kanssamme asusti myös Aatu-kissa. Indonesiassa on paljon Aatuja!
First lunch in Labuan Bajo: barracuda! First dinner: fried fish! First (and every) breakfast: banana pancake!
Illalla löysimme enemmän paikallista ruokaa tarjoilevan paikan. Paistettu kala, punainen riisi ja kassavalisuke tekivät hikisen turistin iloiseksi. Chilikastike oli megatulista.
Asuimme homestayssa jota piti paikallinen ukkeli. Hän kokkaili meille joka aamu banaanipannareita aamiaiseksi. Yleensä niissä oli kyllä enemmän kuin yksi banaaniviipale.
First lunch in Labuan Bajo: barracuda! First dinner: fried fish! First (and every) breakfast: banana pancake!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)