Uuden vuoden loma Riossa. Brasilian ruokakulttuuri ei ole aiemmin tullut tutuksi, eikä tämäkään reissu ollut kuin pintaraapaisu. Mutta jostain täytyy aloittaa.
New year vacation in Rio. I wasn't familiar with Brazilian foods before, and this trip was of course just a scratch on the surface. But you've gotta start somewhere.
Ihan ekana päivänä syötiin lounaaksi niinkin brasilialaista ruokaa kuin pizzaviipale. Mutta se syötiin sentään Copacabanalla. Pizzamestan metalliset maustesirottimet oli kahlittu pöytiin kiinni kettingillä. Mielenkiintoinen ensivaikutelma kaupungista.
On the first day our lunch was very brazilian: a slice of pizza! Eaten in Copacabana though. The salt and pepper shakers at the pizza joint were attached to the tables with metal chains. Interesting first impressions.
Illalla löydettiin pieni katukuppila jossa oli hauska tunnelma ja listalla pihviä pihvin perään. Riossa
syödään paljon lihaa, ja useissa paikoissa tilataan kahden tai useamman hengen annos joka jaetaan. No mekin sitten heti tilaamaan valkosipulilla maustettua lihaa joka Riossa kulkee nimellä filé Osvaldo Aranha. Emmepä aavistaneet että 'kahden hengen annos' riittää lisukkeidensa puolesta ainakin kuudelle. Kuvasta ei saa oikeaa käsitystä, mutta ruokaa oli järkyttävä määrä. Kyllähän pitää olla pari kiloa riisiä JA paistettuja perunoita tarjolla yhtä aikaa, jos ei tiedä kumpaa haluaa!
In the evening we found a small street restaurant with nice atmosphere and a long menu of steaks. The locals eat a lot of meat. In many places you order the dish for two or more persons and share it. We decided to order filé Osvaldo Aranha, garlic-covered steak for two. Little did we know that it could have fed six people. It doesn't look like it in the photo, but there was a crazy pile of food on the serving plates.
Maniokkijauhoa cariocat syövät kuulemma joka aterialla. En kyllä tajua miksi. Tässä se tuli sekoitettuna kananmunaan, mutta erilaisia variaatioita on paljon.
The steak arrived accompanied with three typical side dishes: black bean stew (good), manioc flour (tastes and feels like sawdust) and fresh salsa (yum!).
The cariocas eat manioc flour with almost every meal. I fail to understand why. Here it arrived mixed with fried eggs.
Mojitolla huuhdottiin alas kaikki mitä jaksettiin syödä. Ehkä alle puolet. Mojito oli hyvää - ja vahvaa!
We ate as much as we could, perhaps less than half of everything and washed it down with mojito. The mojitos were good - and strong!
-----
Törkeän illallisähkyn jäljiltä aamulla oli ihme kyllä nälkä. Vatsalaukku varmaan venyi monta litraa. Onneksi hotellin aamiaisella oli tarjolla paljon hedelmiä, pullaleivät sun muut hötöleivonnaiset eivät oikein iskeneet. Pikku banaanit olivat parhaita ikinä!
In the morning I was hungry again...my stomach must have stretched from all the food from the night before. Fortunately there was lots of fruit at the hotel breakfast buffet, because the bread and buns were all too sweet and white to my taste. The small bananas were best ever!
Lounaalla testasimme paikallisia pasteijoita 'pasteles' ja 'coxinha' -pullia. Löytyi myös uusi suosikkijuoma - guaranalimu!
We ate local filled pastries and 'coxinha' balls for lunch. I also found a new favorite drink - guarana soda!
Illallispöydässä meinasi itku päästä kun tilasimme grillattua kanaa kahdelle hengelle. Ajattelimme näet, että edellisilta oli pelkkä poikkeus, mutta ruokaa tuli taas kaamea kasa pöytään. Syömisen pitäisi olla kivaa, eikä illallispöydässä pitäisi joutua stressaamaan siitä miten saa tungettua itseensä puolikkaan jättikanan, kilokaupalla riisiä ja perunaa ja jättikupillisen sahajauhoa sekä kaikki muut lisukkeet, kun ei kehtaa jättää kaikkea sitä ruokaa syömättä. Varsinkin kun tietää kuinka paljon nälkäisiä ja köyhiä Riossa asustaa. Argh.
Kasvislisukkeena oleva palmunydin- hernejuttu oli maistuvaa. Salsaa emme ensin saaneet mutta rohkeasti huutelin tarjoilijalle 'molho molho' ja saimme kuin saimmekin kupillisen tuota herkkua. Ja lisäksi megatulista chili-öljy-kastiketta!
I almost cried at the dinner table when we ordered grilled chicken for two. I thought the first night had been an exception, but no, again the table was loaded with way too much food for two people. Eating should be fun, I don't want to stress about having to eat half a huge chicken, 3 kilos of potatoes and rice and giant bowl of sawdust and everything else just because I feel ashamed to leave so much food on the plate. Especially knowing how many hungry and poor people there are on the streets of Rio. Argh.
The vegetable side dish of palm hearts and peas was yummy. At first we didn't get salsa but I was brave and asked the waiter for some 'molho' and apparently that was the magic word because we got a lovely bowl of it. And some fiery chilli mix too!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti