IRELAND vol 2

Kohti Galwayta! Matkalla pysähdyimme tukkimaan verisuonet jättiaamiaisella.
Towards Galway! On the way we stopped to block some arteries with this giant breakfast.

Ja jotta homma saataisiin viimeisteltyä, juotiin vielä iltapäivällä vaahtokarkkikaakaot ihanassa divarikahvilassa joka oli lattiasta kattoon täynnä kirjoja. Siitä tulisi varmaan meikäläisen vakipaikka, jos se olisi vähän lähempänä kotia...
To finish the job, we drank hot chocolate with marshmallows a bit later in a lovely cafe that was also a second hand bookshop. Lots of books there! I would be a regular customer if it was a bit closer to my home...

-----

Yövyimme tutun luona, joka sattui olemaan hyvä ruuanlaittaja ja vieläpä lettumestari. Siispä saimme loistavaa vuohenjuustopizzaa päivälliseksi ja jättikasan lettuja aamupalaksi! Maatilapuodista ostettu raparperihillo sopi niiden kanssa mainiosti.
We stayed at friend's house. He was a great cook and a crepe chef too! So we got excellent goat cheese pizza for dinner and huge pile of fresh crepes for breakfast. We had bought some rhubarb jam that tasted great with the crepes.

 

-----

Moherin kallioilla kävelyn jälkeen syötiin lounaaksi täytettyjä leipiä.
After walking around at cliffs of Moher, we ate sandwiches for lunch.

-----

Tomaattisipsit kokeilussa. Ei oikein iskenyt.
Testing tomato chips. Not so good.

-----

Kotiin viemiseksi saatiin vielä jättikasa lettuja anteliaalta isännältä! Folioon kääritty lettupino meni mukisematta läpi lentokentän turvatarkastuksessa. Seuraavan viikon söinkin sitten lettuja aamusta iltaan hillon ja hunajan ja sokerin kanssa. Tein myös jauhelihalla täytettyjä lettuja. Vuoden lettukiintiö on nyt täynnä.
We got a huge pile of crepes from our generous host to take home with us! The crepes passed the airport security without any problems. The next week I ate crepes day and night, with jam and sugar and honey. I also made salty filled crepes with ground beef and cheese. I think I've now filled my crepe eating quota for this year!

IRELAND vol 1

Talviloma Irlannissa. Kavereiden tapaamista ja livemusaa Dublinissa, sen jälkeen maaseudulla ajelua ja turistihäröilyä Galwayn tienoilla.
Winter vacation in Ireland. Meeting friends and live music in Dublin and after that driving around in Galway area.

Dublinissa syötiin kaikkea muuta paitsi irkkuruokaa. Muun muassa japanilaista. Lounaaksi bentolajitelma jossa mm. leivitettyjä jättisieniä - nam!
In Dublin we didn't eat any irish food. Japanese food was a favorite. This bento lunch set had breaded and fried giant mushrooms - yummy!

Löysimme puolalaisen supermarketin ja ostimme pelmenejä pakkasesta, ja kokkasimme ne majapaikassamme. Eri laatuja oli toistakymmentä. Valinnan vaikeus. Mutta nämä olivat onnistunut valinta.
We found a polish super market and bought a huge bag of frozen pelmenis that we cooked for lunch. There was over ten different choices in the freezer! But we chose well and these pelmenis were delicious.

Ainiin, myöhäisella aamiasella vedettiin kyllä satsi paikalliseen tyyliin...
Oh, we actually did eat some local food for late breakfast...

...mutta illalla siirryttiin taas japanilaisen pariin. Piti tietysti taas liioitella ja tilata suurin mahdollinen bentosetti. Ähkyhän siitä tuli.
...but in the evening it was time for japanese food again. Of course I had to overdo it again and order the biggest bento set there was in the menu. Phew...I was so-o stuffed after all the food.

 

CARGA KOKEILEE / CARGA EXPERIMENTS...

...SUKLAAPOPCORNIA / CHOCOLATE POPCORN!

Taidan olla jonkin sortin masokisti. Viime kevään karamellipopparikokeilun jälkeen vannoin, etten ikinä enää laita suuhuni mitään vastaavaa kammotusta. Sitten haksahdan mainokseen ja laukkaan kieli vyön alla ostamaan valkosuklaa-mansikka- ja maitosuklaa-pähkinäpoppareita. Haloo, mitä päässä liikkuu? (Ei mitään).
I must be some kind of masochist: after my caramel popcorn experiment last year I swore to stay away from all kind of sweet popcorn. And now, I find myself with two bags of brand new sweet popcorn flavors: white chocolate strawberry and milk chocolate nut. Hello, anybody home in my brain?

Noh, rohkeasti maistamaan. Molemmat olivat yllättävän hyviä, eivätkä aiheuttaneet välitöntä puistatusreaktiota. Mutta vähän ajan jälkeen joku omituinen esanssi alkoi puskea läpi ja popparit maistua ällömakeilta. Kyllä näitä mieluummin syö kuin turpaansa ottaa...vaan edelleen olen sitä mieltä että popparit mieluummin suolaisina, kiitos.
Both flavor were surprisingly okay. But after a while they started tasting way too sweet and artificial. I won't die if I have to eat them again...but I still prefer my popcorn salty, thank you.

CARGA KOKKAA / CARGA COOKS...

...KAALISALAATTIA / COLESLAW!

Nyt sitä taas saa! Varhaiskaalia!
Veitsen kanssa kimppuun ja suikaleiksi, samoin porkkanat ja kevätsipuli. Sekaan öljyä ja sitruunamehua. Sekoitus. Valmis!
Spring cabbages are here! I shredded the cabbage, carrots and spring onions and mixed it with some oil and lemon juice. So easy, so good!

 

LENTOKONERUOKAA / AIRPLANE FOOD vol 13

Iberia + British Airways: Rio de Janeiro - Madrid - London - Helsinki.

Nyt kyllä nollautuivat Iberian pisteet niin että napsahti. Eipä sitä lentomatkalla ikinä mitään luksusherkkua odota, mutta tällä kertaa tuli sellaista kuraa tarjottimella että huh huh. Pasta oli selvästi vanhentunutta ja maistui pahalle. Suurin osa jäi syömättä. Ja mikä on tuo harmaa lätkä salaatin päällä? Jopa jälkkärileivos oli kuin pahvia olisi pureskellut.
Epic fail for Iberia. One can never expect a gourmet dinner when flying, but this was really really bad. The pasta had gone old and tasted awful. Not to speak of the grey slab of unidentified meat. I could eat only a few forkfuls. Even the dessert cake was like cardboard.

Katsokaa mikä herkullinen salaatti.
Look at this delicious salad. 

Aamiaisboksissakaan ei juuri ollut hurraamista. Hedelmää sentään oli.
The breakfast box wasn't great either. Points for fresh fruit.

Ja viimeinen niitti: Suklaat oli jaettu epäreilusti! Vertaa oma ja matkakumppanin suklaa.
The last straw: My chocolate vs. my companions chocolate. Not fair!

-----

Madridista hujautettiin Lontooseen ja Lontoossa söin parsarisottoa viimeistä etappia odotellessa.
From Madrid we flew to London and there I ate asparagus risotto for lunch while waiting for the last flight.

-----

Enpä olisi uskonut tätä ikinä sanovani, mutta hurraa BA! Nyt oli oikeasti hyvä välipala. Wrappi oli tuore ja tulinen. En jaksanut syödä toista puolta, mutta otin sen mukaan ja söin seuraavana päivänä lounaaksi. Eipä ole juuri tullut mieleen raahata lentokoneruokaa kotiin, mutta tällä kertaa se oli sen arvoista.
I never thought I'd say this, but hooray for BA! This wrap was good, fresh and spicy. I was so full after the risotto that I couldn't eat the 2nd half but brought it home with me and ate it the next day. Seriously, how many times would you consider taking airplane food home with you? This was worth it.

BRAZIL - RIO DE JANEIRO vol 3

Takaisin Riossa. Vihainen tarjoilija tarjoili minulle äyriäissoppaa. Kerrankin annos oli (melkein) pieni! Soppa oli hyvää, mutta annoskateus iski kun maistoin seuralaisen pihviä.
Back in Rio. Angry waiter served me seafood soup. At last it was (almost) a small portion!  It was good, but I got jealous about my companion's food when I tasted his steak.

-----

Modernin taiteen museossa vierailun jälkeen törmäsimme seikkailunhaluisesti sisään kuivalihaan erikoistuneeseen ravintolaan. Ruokien piti olla yhdelle hengelle...no niinpä taas. Todellisuudessa yhdestä annoksesta olisi syönyt ainakin neljä henkeä. Valokuvasta ei taaskaan näe kokoa, mutta risoton päällä oleva juusto oli kättäni isompi. Olipa HYVÄ että tilasin vielä ekstrapapuja oheen, ettei ruoka varmasti loppuisi kesken...!
Illallista ei syöty.
After visiting the museum of modern art we felt adventurous and found this restaurant serving beef jerky dishes. The dishes were supposed to be for one person...but in reality they could have easily fed four. Again, you can't see the scale in the photos, but the cheese on top of my risotto was bigger than my hand. Oh no, here we go again...I was SO GLAD I had ordered a side dish of black beans, too...!
We didn't eat dinner that evening.

-----

Raskaat ruoat sikseen. Löysimme hedelmätorin jossa oli vaikka mitä ihanuuksia tarjolla. Ostin litsiluumun tapaisia ja mansikoita. Ja maksoin törkeän turistikiskurihinnan, joka hieman karvasteli jälkeenpäin.
Enough of heavy foods. We found a fruit market with tons of  fresh fruit on sale. I bought lychee-like little fruit and strawberries. And paid way too much, which annoyed me a lot every time I started thinking about it.

Hedelmien oheen turskapasteija.
Cod pastry for lunch.

Illalla mahtui taas pihviä, ja kokeilimme uudestaan valkosipulista mr. Osvaldo Aranhaa. Puolikas annos tottakai. Nyt vasta olikin valkosipulia! Sokerihammastakin kolotti ja tilasin jätskin. Oletteko koskaan nähneet tahmeampaa annosta!?
Steak time again! We renewed our acquaintance with the garlicky mr Osvaldo Aranha. Half a portion, of course. This time there was loads of garlic! Amazingly there was still room for dessert in my belly and I ate a huge bowl of ice cream. Have you ever seen anything stickier and gooier? 

 

-----

Viimeinen ateria ennen lentoa. Vielä kerran pihviä! Ja vihanneksia, vihdoinkin!
The last dinner before the night flight home. Steak once more! And veggies, finally!

Onneksi söimme hyvin ennen lentomatkaa. Mutta siitä myöhemmin.
Fortunately we ate so well before the flight to London. But later about that.

-----

Rio ruokakohteena sopii selvästi ylensyöjille ja pihvinrakastajille. (Ja ehkä myös sahajauhon...?) Paljon jäi varmasti vielä syömättä, mutta jälkikäteen voi sanoa ettei Rio kulinaarisena kohteena ollut juuri minun makuuni, vaikka myönnän että pihviä ne kyllä osaavat paistaa.
Rio as food destination seems to be suitable for over eaters and meat lovers (and perhaps sawdust lovers, too...?). A lot was left uneaten and untasted, but afterwards I can say that Rio wouldn't be my number one pick for a culinary vacation - even though I must admit that they know how to do steaks.

BRAZIL - ILHA GRANDE

Häivyttiin hetkeksi Rion hulinasta ja otettiin suunta kohti Ilha Grandea. Mainio paikka, olisin viihtynyt pitempäänkin turkoosin meren ja autioiden hiekkarantojen äärellä. Matkalla lautalle pysähdyimme huoltiksella pikalounaalla ja söin rasvaisen palleron, jonka sisällä oli epäilyttävän näköistä punaista lihaa. Nam nam.
We left the hubbub of Rio behind for a while and traveled to Ilha Grande, a paradise island with turquoise waters and empty white beaches. On the way to the ferry we stopped for a quick lunch and I had a greasy ball stuffed with weird red meat. Mmmm.

 
Ruokapuoli saarella ei hirveästi mieltä ylentänyt, kallista ja aika mautonta ruokaa. Ainaki turisteille tarjottu. Tosin testasimme vain paria paikkaa. Tämä ekan illan kalapata oli aika yhdentekevä. Isosta kalasta se oli ainakin tehty, seasta löytyi jättimäinen selkäranka. Ravintolassa oli kyllä kiva tunnelma, pöydät rantahiekalla meren vierellä ja kynttilöitä. Siitä varmaan maksoimme aika paljon ekstraa...
The food on the island wasn't too exciting, at least not in the restaurants we went to. This fish stew on the first evening wasn't very tasty. It was made from a huge fish, the fishbones we found in the stew were enormous. The setting was nice though, tables at the beach next to the sea. That probably added a lot to the price...

-----

Seuraavana päivänä lounas oli varsin kevyt, banaania, pähkinöitä ja rusinoita. Onneksi olimme ostaneet niitä mukaan evääksi kävelyretkelle, toisella puolella saarta ei nimittäin näkynyt kaupan kauppaa, oli vain lähes autio hiekkaranta. Kaljaa ja limua myyvä mummeli sentään löytyi kauempaa puun varjosta.

Next day the lunch was very light, bananas and trail mix. Luckily we had bought them before the long walk to the other side of the island, because there was no shop there, only an almost empty beach. A bit further away we found an old lady selling drinks from a cooler. 

 

Hmm...välipala??
Hmm...a snack?

Toinen pettymysillallinen, jopa edellistä mauttomampi kala, jälleen kerran kivassa rantapaikassa. Kastikkeessa piti olla chiliä, mutta ei kyllä löytynyt. Tarjoilijat sekoilivat legendaarisesti koko sen pari tuntia minkä siellä istuimme. Sitä oli oikeastaan hauska seurata, vaikka asiakkailla ei ollut ollenkaan hauskaa...
Another disappointing tasteless fish dinner in a nice beach restaurant.It was supposed to come with spicy sauce but they had obviously forgotten the spices. The waiters didn't know anything about waiting, and in fact it was quite entertaining to watch them make every possible mistake and forget everything anyone ordered.

-----

Saarella oli myös 'suomalainen' jäätelöbaari! Ei muistettu maistaa.
'Finnish' ice cream bar on the island! Didn't buy any though.

-----

Ostin tätä maracuja-mehua suurin odotuksin, mutta plaah, se oli varsin äitelää. Huomasin sen juotuani, että purkissa luki sen sisältävän AINOASTAAN keinotekoisia aromeja. No nami.
I tasted this juice with great expectations but it was too sweet. I noticed after drinking it that the can said that it contains ONLY artificial flavors!

-----

Ilha Grandelle voisin palata uudestaan. Tosin en syömään.
I could return to Ilha Grande. Not to eat though.
 

BRAZIL - RIO DE JANEIRO vol 2

Käveleskelyä hotellimme lähialueilla (siellä oli kohtalaisen turvallista käppäillä) ja juustoquesadillaa lounaaksi. Ne näyttivät ankeilta mutta maistuivat tosi hyvälle!
Walking around the local neighborhood (it was safe to walk around there) and cheese quesadillas for lunch. They looked quite lame but tasted excellent!

Illalla päätimme rohkeasti syödä feijoadaa, paikallista sikapataa joka on siis tehty keittelemällä possun kappaleita mausteiden ja mustien papujen kanssa paksuksi mössöksi. Sitä sai vain kahden hengen annoksina (gulp) mutta onneksi sain kielimuurin yli sönkättyä että voisko ystävällisesti saada vain puoli annosta...onnistui! Jee. Puolikas annoskin oli ihan tarpeeksi suuri. Suolaista oli ja possun liha oli varsin mureaa. Kunhan ensin raaputteli pois nahkat ja harjakset ja muut tunnistamattomammat sattumat.
We wanted to taste the local specialty, feijoada stew. It's made of pork, beans and spices that are cooked together until they become almost black thick stew. You could only order (oh no!) portion for two persons but I managed to break the language barrier and ordered just half a portion. Yay! Even that was huge. The stew was very salty but the pork was really tender - after you found some among other more unidentifiable and unchewable pieces.

Alkupalaksi tuli yksi lasillinen (kahdelle hengelle...) jotain tunnistamatonta viinaa ja kuorittu pieni appelsiini. Emme tienneet oliko appelsiini koriste vai tarkoitus puristaa juoman sekaan, vai mikä oli tämän tarjoomuksen perimmäinen idea...lopulta vain söin appelsiinin ja seuralainen joi viinan.
For starters we got one glass (for two persons...) of some booze and a small orange. We couldn't figure out if we were supposed to squeeze the orange into the drink or what...in the end I ate the orange and my companion drank the booze.

-----

Auringon näännyttäminä puistokävelyllä löysimme aivan vahingossa hyvän libanonilaisen terassiravintolan. Pitafalafel nam!

We bumped into really good lebanese restaurant with a nice outdoor terrace. Falafel with pita bread, yum!

Ja tietysti piti juoda guaranalimua.

Guarana soda for drink, of course.

Illalla jännitys tiivistyi - millaisen jättiaterian tällä kertaa onnistuisimme vahingossa tilaamaan? Odottaessamme ruokia saapui tarjoilija yhtäkkiä ja siirsi viereisen pöydän kiinni meidän pöytäämme. Paniikki. Tilasimmeko sittenkin vahingossa kahdenkymmenen hengen juhla-aterian? Pöydän siirto jäi onneksi mysteeriksi ja huh! kyseessä oli vain yhden hengen (isot) annokset. Söin mausteista ja täyttävää äyriäispataa!

The tension was palpable when we were waiting our food at the dinner table. How much food had we ordered this time? I almost panicked when the waiter suddenly moved one of the other tables side by side with ours. Had we managed to accidentally order a fiesta for twenty persons? But what a relief, the portions were big but manageable. I don't know why the extra table was needed. I ate a hearty and spicy seafood stew.

-----

Sokeritoppavuorella oli upeat näköalat ja eväitä varastelevia söpöjä pikku apinoita joille hikiset turistit syöttivät kilvan sipsejä (nyyh). Lounaaksi puoliraaka croissant, josta en luovuttanut apinalle muruakaan.

Sugar loaf mountain had gorgeous views and food-stealing cute little monkeys that sweaty tourists fed with junk food (sob). Chewy croissant for lunch. I didn't share it with the monkeys.

-----

Buffetit ovat Rion erikoisuus ja suosittuja riolaisten keskuudessa. Ruoka punnitaan ja maksetaan kilojen mukaan. Me kävimme sellaisessa vain kerran, vaikka niitä oli vähän siellä sun täällä. Ruoka oli hyvää ja kasvisten paljous saa kiitosta. Jälkkäreitä oli tarjolla valtavasti, ja paikalliset näyttivät lastaavan lautasiaan jättikasoilla täytekakkua. Itse jätin kuitenkin megalomaaniset kermahörsöt väliin.

Buffets are the specialty of Rio and very popular among the locals. You pay by kilos. We only went once although they were everywhere. The food seemed fresh and there was loads of vegetables. And desserts! The locals piled their plates with huge cream-topped slices of cake, but I was too full to indulge.