CARGA SYÖ...

...PUUROA!

Viime kesänä löysin maailman parhaat puurohiutaleet: Ristiinasta tarttui mukaan Rapion myllyn isoja kaurahiutaleita. Niistä tulee parasta puuroa ikinä!

Vampyyrit varmaan arvostaisivat tämän puuron ulkonäköä. Ei hätää, se on vadelmahilloa.

The best oats ever!

CARGA KOKEILEE...

...MAULTASCHENIA!

Joulu oli ja meni. Söin ja sitten söin lisää. Nyt voi vielä hetken vielä jatkaa menneen vuoden ruokamuisteloita. Tulipa työreissulla Saksassa käytyä saksalaisen kollegan mukana katsomassa poliittista stand-upia. Saksaksi. En tajunnut vitseistä yhtään mitään, mutta naureskelin muuten vaan paikan leppoisalle tunnelmalle. Klubilla sai ruokaa, ja minulle suositeltiin paikallista erikoisuutta, maultaschen-nimistä ruokalajia. Rohkeasti tilaamaan. Se osoittautui jonkinlaiseksi täytetyksi pastaksi. Hyvää ja aika suolaista.

-----

Samalla reissulla löysin kaupasta vadelmapiimää, ja islantilaisen pähkinätoffeepiimän innoittamana ostin heti purkillisen kokeiluun. Hah, mikä pettymys. Saksalaiset eivät tajua mitään hapanmaitotuotteista. Se mitään piimää ollut, vaan vadelmajugurttia.

LENTOKONERUOKAA vol 33

Lufthansa: Helsinki - Frankfurt - Stuttgart
Toukokuu 2015.

Viime toukokuussa lentelin työasioissa Saksaan. Koneelta löytyi kuvat näistäkin käntyistä joten pistetään nekin intterwebbiin. Kuten arvata saattaa, vettynyt kerrosvoileipä mennen tullen ei tälläkään kertaa suuremmin sykäyttänyt.

Soggy sandwich x 2.

CARGA KOKEILEE...

...BETELPÄHKINÄÄ!

Tämähän tapahtui Floreksen reissun aikana, mutta ansaitsee kyllä oman postauksensa. Sukelluspäivien välissä teimme reissun vesiputoukselle. Oppaaksi rahan toivossa lähti täti paikallisesta kylästä. Alhaalla vesiputoukselta löytyi vielä hassu pieni mummo. Mummo ja täti istahtivat kivelle sillä aikaa kun turistit pällistelivät vesiputousta.

Huomasin, että he vähän väliä tunkevat suuhunsa jotain pienistä purkeista. Arvelin sen olevan betelpähkinää, koska molempien hampaat olivat kirkkaanpunaiset.
Huomattuaan, että osoitin uteliaisuutta purkin sisältöä kohtaan, täti tarjosi minullekin. Likaisessa purkissa oli punertavia möykkyjä ja vihreitä palkoja. Täti elehti, että pähkinämöykky huuleen vaan. Lisäksi pienestä purkista piti ottaa vihreän palon päälle valkoista tahnaa. No, kokeiltavahan se oli. Tungin möykyn ja palon suupieleeni, ja sitten piti pureskella ja varoa nielemästä.

Tosi kitkerän makuista! Ei sitä ainakaan huvikseen pureskellut. Järsin möykkyä aikani ja pidin sitä suupielessä jonkun aikaa, mutta sitten oli pakko sylkeä se kivenkoloon. Liian hapokasta. Ei tuntunut mitään erikoista vaikutusta, tosin en yhtään tiennyt mitä odottaa. Syljeneritys kyllä kiihtyi, ja sylki oli kirkkaan oranssinpunaista. Vielä monen tunnin päästäkin syljeskelin oranssia limaa.

Tätiä huvitti kokematon asenteeni tähän nautintoaineeseen. Hän ja mummo keskittyivät tuhoamaan purkin sisältöä vauhdilla.
Paluumatkalla ylämäessä tätiä alkoi vähän väsyttää, joten hän heittäytyi pitkäkseen nurmikolle ja hihitteli sieltä. Ei minulle sellaista efektiä tuon kaman pureskelusta tullut.

Myöhemmin googlailin asiaa, ja ilmeisesti pähkinä tosiaan oli betelpalmusta saatava arecapähkinä.  Palko oli jokin 'mustard fruit', en tiedä suomenkielistä nimeä. Ja valkoinen tahna kalkkia, joka aktivoi pähkinän kemikaalit.
En oikein osaa sanoa miten pähkinä minuun vaikutti. Ei juuri mitenkään, vaikka sillä pitäisi olla  jonkinasteinen huumaava ja piristävä vaikutus. Piristyin kyllä paluumatkalla, mutta en tiedä johtuiko se pähkinästä vai eväänä olleen kokiksen sokerista. No, tulipahan testattua! Ainakin oli luomua.

Testing areca nut in Flores. Weird stuff, bitter flavor! 

LENTOKONERUOKAA vol 32

Air France: Kuala Lumpur - Pariisi - Helsinki.
Huhtikuu 2015.

Illalliseksi läimäistiin eteen kalaa tomaattikastikkeessa. Alkuruoaksi oli savustettua kanaa, joka oli  jotenkin ällöä. Kaikki muu oli löllöä ja liruista. Tee oli pahaa. Eih.

Aamiainen oli vaihtelua perusmunakkaaseen; saimme omenacreppejä. Ihan hyviä, aika makeita. Tee oli edelleen pahaa.

INDONESIA vol 6

Niinä päivinä kun ei sukellettu, ajeltiin skootterilla luolille ja vesiputoukselle, käytiin katsomassa komodonvaraaneja läheisellä saarella tai sitten lampsittiin vain ympäriinsä. Joskus juotiin kaljaa hikisessä katukuppilassa, joskus smoothieta luksushotellin terdellä.

 

-----

Kotiinlähtö alkoi jo olla ovella. Viimeisenä iltana ryhdyin ahneeksi ja tilasin yömarketissa sekä mustekalaa että peruskalaa. Kaikki meni, eikä tehnyt edes tiukkaa!

Viimeisenä päivänä lounaaksi söin kasvispitan, kun satuimme johonkin kummaan kreikkalaisvaikutteiseen kaupan ja ravintolan yhdistelmään. Ihan maistuva.

-----

Yhyy, sitten pitikin jo ottaa iltalento Balille. Kutalta löytyi jonkinlainen ruokarieha, jossa kymmenistä kojuista tarjoiltiin eri maakuntien erikoisuuksia. Tilasin suosituksesta gado-gadoa, jonka piti olla maistuva yhdistelmä vähän kaikenlaista; kasviksia, kananmunaa, tempehiä, tofua yms. Tämä oli kuitenkin aika väsynyt versio siitä. Snif. Jos raahaa kojun ruokafestareille myyntitarkoituksessa, niin luulisi viitsivän tarjota hyvää ruokaa. Mutta kaikenlaistahan sitä tyhmä turisti luulee.

Aamupala sensijaan teki iloiseksi: kaikenlaista sekalaista pienestä ruokakärrystä. Syötiin mopon pärinässä tien viereen lätkäistyssä pitkässä pöydässä. Nam!

Kärry ja kärryn omistajatäti.

-----

Viimeinen ateria Aasiassa tällä kertaa: Kuala Lumpurissa lentokentällä beef rendang, eli lihaa mausteisessa kastikkeessa. Ihan makoisa annos, vaikka siinä olikin lentokenttäruoan sivumaku.

Kuala Lumpurin kentän myymälästä löytyi tällainen jännä myyntiartikkeli. Shelf-stable sausage? Japanese innovation! Jäi ostamatta.

-----

Heippa Indonesia, heippa Aasia! Tästä reissusta vierähtikin tosiaan jo puoli vuotta. Koskakohan seuraavaksi...jalkoja kutittelisi sinne suuntaan kovasti!

INDONESIA vol 5

Ihan joka ilta emme kuitenkaan jaksaneet hiippailla grilliapajille. Yhtenä iltana satoi kaatamalla ja väsytti liikaa. Raahustimme lähimpään kuppilaan mäen päällä. Tyhjää oli ja ruoka oli vähän sinnepäin...mutta ainakin se oli lämmintä. Ravintolasta sitäpaitsi pääsi kierimään nopeasti takaisin huoneeseen ja pehkuihin.
Söin tempehiä maapähkinäkastikkeessa. Suolaa oli livahtanut kokilta turhan paljon. Avokadomehu oli hyvää mutta makeaa! Suklaakastikkeessa ei pihtailtu.

-----

Seuralaisen euroopparuokakiintiö piti saada täyteen. Sukelluksen välipäivänä lounaaksi haettiin kahvilasta leipää. Euroopassa asuvana ei hahmota miten suuri onni on saada eteensä tuore sämpylä.
Indonesialainen leipä (ainakin kaupassa myytävä) on kieltämättä aika ankeaa. Valkoista pullaa.

-----
 
Yhtenä iltana merinäköala houkutteli meidät taas isoon turistirysään. Halusin kokeilla paistettuja banskuja. Annos oli pettymys, banaanit olivat kadonneet kuivan ja mauttoman frittitaikinan uumeniin. Jäde kuitenkin oli hyvää, ja annosta oli ulkonäöstä päätellen ollut pipertämässä armeija tarjoilijoita. Jotenkin hassua, kun vertaa banaaninlehtiin tai yömarketin naarmuisiin muovikippoihin.

-----

Maistoin mustekalaa myös muualla kuin yömarketissa. Tämä cumi balado, eli mustekalaa chilillä, oli ihan jees...mutta ei se vetänyt vertoja marketin grillicumille. Ja annos oli aika pieni.

-----

Kerran löytyi yhdestä perhekuppilasta lounaaksi mainio kalasoppa. Tämä ikan cue ayam olisi oiva flunssasoppa. Chilinen liemi avasi nenän pikavauhtia, vaikkei flunssaa ollutkaan.

Different flavors around Labuan Bajo. But the night market barbecue is hard to beat!