CUBA vol 3

Ruokamyrkytyksen pahimmat oireet olivat laantuneet aamuun mennessä, mutta sain tilalle korkean kuumeen. Ei silti auttanut kuin könytä bussiin, koska olimme ostaneet menoliput Viñalesiin. Matka meni kerällä bussin takapenkillä. Päästyämme casaamme kaaduin sänkyyn joten espanjaa taitamaton matkaseuralaiseni joutui yksin tutustumaan englantia taitamattomaan isäntäväkeen. Mutta hyvin tuntui sujuvan... perhealbumit tutkittiin läpi ja sukulaiset selvitettiin. Casamme emäntä Margot huolestui koomailustani niin, että kutsui naapurin lääkäritädin käymään. Lekuri kyseli ja ronklasi vatsaa, mutta lopulta hänkin tuli siihen tulokseen että kyseessä ei ole räjähtävä umpisuoli tai mikään muukaan vakava juttu, vaan ruokamyrkytys joka menee levolla ohi. Margot valmisti muille illallista kanasta, mutta topakasti kielsi minua syömästä mitään niin raskasta. Sen sijaan hän keitti minulle malanga-nimistä valkoista juuresta ja vähän riisiä. Malanga ei maistunut juuri miltään mutta oli juuri sopivan mietoa ruokaa toipilaalle. Ei olisi paljon muu maistunutkaan.
Kuvassa keittämätöntä malangaa. Ne ovat nuo ruskeat karvaiset etualalla.
The worst of food poisoning was over in the morning. Fortunately, because we had decided to travel to Viñales valley that day. I got a high fever though, and slept most of the way to Viñales. In our casa our hostess Margot got worried when I just fell into bed and stayed there the whole evening, and asked the neighbour doctor lady to check me. She poked my belly and asked questions and came to the same conclusion - just a good old food poisoning. Margot strictly told me that I was to eat only boiled malanga and rice that evening. The others had chicken and beans. Not that I had any appetite...I still don't know what this malanga was, some kind of root vegetable. But it was the perfect food for an upset stomach.
A photo of raw malangas on sale. They're the hairy brown ones.

Seuraavana aamuna olo oli jo parempi. Onneksi, koska isäntämme Tata savusti meille kaksi jättikanankoipea. En olisi jättänyt omaani syömättä mistään hinnasta. Aivan mahtavan hyvää!
The next day I felt way better. Fortunately, because I wouldn't have wanted to miss this dinner of huuuge smoked chicken legs that our host Tata made in the yard. Delicious!

Jälkkäriksi oli aina hedelmiä ja välillä myös ylimakeaa hedelmäsäilykettä.
There was always fruit for dessert, and sometimes sweet fruit compot too.

 
Tässä casassa oli aivan mahtavaa ruokaa! Seuraavana päivänä syötiin kalaa illalliseksi. Joku 'pargo'  -niminen eväkäs. Margot kysyi aina minkälaatuista lihaa / kalaa saisi olla ja hommasi aineet. Papuja ja riisiä oli tietysti aina ja lisäksi yleensä jotain paistettua perunaa tai plataania. Yleensä lounaaksi vetelimme keksejä tai jotain pientä samalla kun tetsasimme pitkin laaksoa. Illallisella olikin jo nälkä!
This casa had the best food! We usually had just crackers for lunch while walking or cycling in the valley so the dinner was always welcome. Margot always asked in the morning what we would like to have, fish or meat. This evening we had delicious fried fish called 'pargo'.  There was always rice and beans (of course) and usually some fried potatoes or plantains too.

Viñales oli muutenkin hieno paikka. Unelias pieni maalaiskaupunki. Jengi ajeli hevoskärryillä ja vanhoilla jenkkiraudoilla ympäriinsä.
Viñales was a great place. Sleepy little country town with horse carts and old american cars.

Margotin valmistama possu oli suussasulavaa! En tiedä miten hän sai siitä niin hyvän makuista, mutta harvoin olen niin hyvää possupihviä syönyt.
This pork Margot cooked for us was delicious! I don't know how she cooked it to make it so good, but I've rarely had such a great pork steak.