Jätskiä jätskiä...vihreä tötterö maistui pahville.
Ice cream. The weird green cone tasted exactly like cardboard.
-----
Ruokamyrkytysravintolassa oli wifi ja tiesimme salasanan, mutta emme halunneet sattuneesta syystä mennä sinne enää syömään. Niinpä roikuimme salaa mokoman puljun netissä läheisen lettukioskin penkeillä. Ja maistoimme tietty lettujakin.
The food poisoning restaurant had a free wifi but for obvious reasons we didn't want to go there again. So we used their internet from the nearby crepes stall. And bought some crepes, too.
Myrkytysten uhallakin halusin maistaa lisää simpukkaspagettia. No, tämä oli ihan hyvää, mutta ei vaan oo sisilialaisen voittanutta! Miten ne Sisiliassa tekivät sen?
In spite of the scary poison clams I had to try some clam spaghetti once more. Good, but not as good as the sicilian version! How did they do it?
-----
Ravintolapettymysten jatkuessa tajusimme vihdoin ilmeisen seikan: kysy suositusta paikalliselta! Ja niin kysyimme, ja löysimme tiemme loistavaan pikku ravintolaan satamassa! Ei ihan halvimmasta päästä, mutta ruoka oli vaan niii-in hyvää ja palvelu oivallista, että kyllä siitä jokusen euron maksoi mielellään. Viimeisen Elba-illan (ja uunituoreen sukellusluvan!) kunniaksi oli kiva saada jotain muuta kuin puolihuolimatonta ruokaa.
At last we understood the obvious: if you want to find a good restaurant, ask a local! And so we did, and found a small restaurant that served heavenly food. It wasn't the cheapest but not crazy expensive either. Perfect for the last evening and a great way to celebrate my brand new scuba diving license!
Tonnikalaa pistaasikuorella, perinteinen elbalainen ruoka.
Tuna with pistachio crust is a traditional elban dish.
Narskuvan tuoreita kasviksia.
Lovely fresh veggies.
Seuralaisen lonkero! Iski hirmuinen annoskateus. Onneksi omakin annos oli niin loistava.
Look at this tentacle! Woohoo!
Jälkkäriä piti saada. Se oli aterian heikoin lenkki, en oikein lämmennyt tälle toscanalaiselle kuivakakkusysteemille. Ja miksi sen pitää olla vaaleanpunainen? Mutta jälkkäriviini oli hyvää.
The dessert was traditional tuscan cake. I wasn't crazy excited about it, it was a bit dry. And why is it pink...? But the dessert wine was nice.
Aterian jälkeen menimme drinkeille läheiseen kivaan kuppilaan. Yhtäkkiä pöytään kannettiin viinin palanpainikkeeksi tarjottimellinen kaikenlaisia tapas-tyyppisiä juttuja. Miksi oi miksi, kun ei vatsaan enää mahtunut yhtään murua? Paitsi että mahtui sitten kuitenkin, hetkisen kuluttua.
After the dinner we went for drinks in a nearby bar. They served this huge tray of tapas-like snacks for free with drinks. Why oh why, when we were too full to eat even a breadcrumb. Except that we of course did, a while later.
Tahtoo takas Elballe! Koska mennään?
VastaaPoista