Etelä-Koreassa ihmiset syövät koko ajan ja todennäköisesti kaikkea mikä liikkuu. Siltä ainakin näytti Seoulin katukeittiöiden ruokatarjontaa tarkastellessa. Korealaiset eivät syö yksin vaan aina seurassa ja ruoka-annokset ovat valtavia koska ne tilataan jaettavaksi. Me meinasimme aluksi nääntyä kaiken ruokamäärän alle, ennenkuin opimme kantapään kautta ettei ravintolassa kannata tilata kummallekin omaa annosta...
In South Korea people eat all the time and probably everything that moves. That's the impression one got when walking on the streets of Seoul among all the small street kitchens and restaurants. We were amazed about the portion sizes, and did not understand how anyone can eat all that food! Only after a while we realized that Koreans usually don't eat alone and every portion is meant for sharing.
-----
Kiehuvan kuumaa tofukeittoa kivipadasta. Ruuan lisukkeeksi tuli yleensä monta kupillista erilaisia marinoituja vihanneksia. Yleensä tarjottiin ainakin kimchiä, eli korealaista chilimarinoitua kiinankaalia. Joskus vihannekset lilluivat liemessä, joskus eivät. Ja joskus oli vaikea päätellä mikä oli dippikastiketta, mikä soppaa ja mikä marinointilientä...välillä tuli olo että näinköhän tuli vedettyä taas pelkkää dippiä suoraan lusikalla...
Piping hot tofu soup from a stone pot. Usually the main course included many small side dishes of pickled vegetables. Most common was of course the korean specialty: kimchi, pickled spicy chinese cabbage.
Myös riisi kuului yleensä annoksiin. Huomaa litteät korealaiset metallipuikot. Niillä liukkailla pirulaisilla oli maailman hankalin yrittää syödä.
Usually rice was also included. Note the korean flat metal chopsticks. It was a real challenge to try to eat with them.
-----
'Korealainen pizza!' huusi ravintolan tarjoilija meille iloisesti kun tilasimme pa-jeonin eli korealaisen pannukakun. Täytteenä oli mustekalaa ja kevätsipulia.
' Korean pizza!' exclaimed the waiter happily when we ordered a korean pancake called pa-jeon.
-----
Nuudeli-hotpot jaettavaksi. Padassa oleva liemi ja sattumat pysyivät kiehuvan kuumana kaasupolttimen avulla.
Hotpot with noodles to share. The gas stove kept the broth hot.
Kun padan sisältöä tutki vähän tarkemmin, paljastui soppa kotoiseksi makkarakeitoksi! Makukin oli melkein sama.
The hotpot turned out to be very much like finnish sausage soup! The taste was almost the same, too.
We had ordered omelette rolls on the side, just in case the soup was not enough...We just hadn't realized there would be a whole plate of them, not just two or three...
-----
Tässä vaiheessa aloimme tajuta että ruokalistojen annokset on tarkoitettu jaettavaksi. JÄTTIkasa tujun chilisiä nuudeleita! Ja tämähän oli vain seuralaisen annos...minulla oli ikioma jättikasa. Sitä ei ole valitettavasti taltioitu, mutta eipä se kovin kummoiselta näyttänytkään; listassa hyvältä kuulostanut ruoka paljastui kasaksi spagettia ja ketsuppia.
At this point we started to understand that the portions are meant for sharing. Look at this HUGE pile of spicy noodles!
I had of course ordered a dish of my own. It turned out to be spaghetti mixed with tomato ketchup. Exotic.
Pakollinen vierailu japanilaisessa ravintolassa. Ettei menisi liian japanilaiseksi, tilasin pääruuaksi korealaisen bibimbap -annoksen: riisiä, vihanneksia ja kananmunaa kivipadassa. Kaikki sekoitellaan itse mössöksi ja ainekset kypsyvät sekoituksen aikana tulikuumassa astiassa.
The obligatory visit to a japanese restaurant. I did not want to go too japanese, so I ordered a korean dish called bibimbap for main course. Bibimbap is a hot stone pot of rice, egg and veggies - you stir it for a couple of minutes when it arrives to the table and the ingredients keep cooking in the hot dish.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti