CARGA SYÖ...

...LOUNAAN!

Sandrossa, jota olen kuullut vuolaasti kehuttavan vähän sieltä sun täältä taholta. Salaattinoutopöydässä parasta oli punainen ja lievästi tulinen paprika- tai tomaattitahna. Mutta ei muissakaan noutopöydän saldeissa ollut valittamista. Pääruuat jäivät vähän vaisuksi, vaikka taginessa hautunut lammaspata viikunoineen aiheutti santsikierrostarpeen. Ruuansulatukseen minttuteetä.

CARGA JUO...

...KURKUMAMAITOA!

Sain jostain päähäni kokeilla kurkumamaidon tekoa tuoreesta kurkumasta. Kohtalaisen uusi maku, vahva, omituinen. Mutta oudon addiktoiva. Ja hieno keltainen väri! Tulehduksiakin vähentää kai, jos sellainen sattuisi jossain piileskelemään.

CARGA SYÖ...

...SUKLAATA!

Olipa kerran synttärisankari, joka sai lahjaksi kaverilta käsintehtyä venäläistä suklaata suoraan Pietarista. Sitä on koko viikko hartaasti maisteltu...alkaa olla pelkkiä paperikuoria enää rasiassa. Nam! Piparmintun makuinen suklaa oli erityisen mielenkiintoinen ylläri!

CARGA JUO...

...MANGO-PANNACOTTA -VISSYÄ!

Tämän täysin surrealistisen makukokeilun myötä (kyllä, tuota ihmejuomaa myydään oikeasti naapurimaassamme!) blogi palaa taas ruotuun hieman yksinkertaistettuna ja virtaviivaistettuna versiona.
Ja se vissy? Ihan kaameaa. Korkki valehtelee.
Yksi haarukka absurdiudesta.

Mango-pannacotta flavored sparkling water? Yes, you can get too much. One sip is enough.

LENTOKONERUOKAA vol 37

SAS:
New Orleans - Chigaco - Kööpenhamina - Helsinki.

Ruokaa saatiin vasta Chigaco-Köpis välillä. Se oli kanaa räkäkastikkeessa, voi nam nam. Miten kastikkeen koostumuksesta voi saada niin vastenmielistä  kokkarelimaa? Onneksi muusi oli ihan jees. Annan kaksi haarukkaa koska oli sentään kakkua.

 
Aamiaisella hedelmiä ja jugurttia! Ihan jees.

Dinner: Chicken in snot. Please, SAS. Ok, breakfast was much better. But still.

NEW ORLEANS vol 5

Amerikassa on syötävä donitseja! Lähikulmilta löytyi donitsikahvila jossa oli päivittäin vaihtuva valikoima eri makuja. Osa melko eksoottisiakin. Ruusunlehti-donitsi? Jono oli kuitenkin aina niin pitkä, ettei huvittanut odottaa. Mutta kerran tungin itseni sisään ja ostin maapähkinävoi-donitsin. Makeaa ja tahmeaa.

-----

Lisää roskaruokaa! Paikallisen hodaripuljun, Dat Dogin hodarit sai yhdistellä itse eri täyte- ja kastikekomboista. Otin rohkeasti jauhelihaa ja aurajuustoa. Seuralaisen valinta oli Jimmy's Chicage dog eli nakki-sinappi-perusversio. Sivuun esimerkilliset rasvaiset ranskalaiset.

Kaikki huuhdottiin alas Purple Haze -vadelmaoluella. Pisteet Syvälle Etelälle erilaisia erikoisoluita valmistavista pienpanimoista! Mainiota makuja. Mansikka, pekaanipähkinä yms. 

-----

Kaupan hyllystä löytyi lisää jännittävyyksiä. Säilötyt sianhuulet, anyone? Ei tällä kertaa lähtenyt matkaan.

-----

Viimeisenä iltana lähikulman meksikolainen lunasti kaikki odotukset. Parhaita syömiäni quesadilloja! Tarjolla oli erilaisia vaihtoehtoja joista sai valita itselleen useamman kappaleen setin. Teki mieli tilata kaksikymmentä lisää. Jos olisi mahtunut...

-----

NOLAn lentokentällä päätin vaihtaa rasvat ja donitsit salaattiin. Suurin odotuksin ostettu rapu-avokadosalaatti osoittautui täysin pilaantuneeksi: salaatti oli mätää, avokadon palanen mustaa mönjää ja ravunpyrstöistä olisi saanut takuuvarman ruokamyrkytyksen. Rahat takaisin! Yäk.

-----

Bye bye hot dogs and pig lips!

NEW ORLEANS vol 4

Alkoi jo uppopaistettu-paistettu-käristetty-tiristetty -dieetti riittää. Onneksi Marignyn kaupunginosasta löytyi vegekahvila. Aah! Jopa lihansyöjäseuralainen ilahtui mustapapuburgerista.

Samaan kahvilaan oli pakko mennä uudelleenkin. Myrsky oli iskemässä ja kahvila sulkemassa ovensa, mutta saimme  juuri tilaukset sisään. Tämä 'etelän erikoinen' maistui, no, syvälle etelälle!

-----

Keskiverto-taco ranskalaiskorttelissa.

 -----

Ja vielä semi-sydämenpysäyttäjäaamiainen (hei, siinä on kasviksia!) viehkossa kahvilassa, jälleen Marignyn puolella. Aamuaurinko, guacamolea ja nachoja, voiko päivä paremmin alkaa?

-----

Päästiin piknikillekin keskuspuistoon.
Nurmikolla ahdettiin naamaan kaikki tämä ja vähän muuta, ja katseltiin ohi kulkevia ihmisiä. Uusi addiktio: Zapp's Voodoo -sipsit! Tulisia ja synteettisiä, nam.

Lots of fried eggs and picnic in the park!

NEW ORLEANS vol 3

Voiko päivä ja roadtrip alkaa paremmin kuin sydänkohtausaamiaisella? Sain maistaa vihdoin gritsiä, maissipuuroa johon oli sotkettu juustoa.

Seuralainen joi myös pekoni-Bloody Maryn, mutta se oli minulle aamutuimaan liikaa.

Käytiin jokiretkellä ihmettelemässä alligaattoreita ja rämettä.

-----

Illallisella syötiin tienvarsikuppilassa. Listalla oli vaikka mitä paikallisia erikoisuuksia, mutta toteutus jäi puolivillaiselle einestasolle. Ääh. Ruuan puutteet korvasi ylipirteä tarjoilija.

Tarjolla oli myös voinappeja. Paitsi että kun tarkemmin katsoi...tällä ei tunnu enää olevan mitään tekemistä oikean ruuan kanssa. Whipped spread! Nam.

-----

Siipirataslaivalla ajeltiin pitkin Mississippiä. Risteilyn hintaan kuului buffetti, tosin vähän jäi turistimätön tasolle laivan tarjoomukset. Joenvarsilla jättimäiset jalostamot kiiltelivät ja sylkivät öljyisiä liekkejä.

Kasviksia ei juuri harrasteta. Tai ne piilotetaan paistettuina voihin ja kermaan.

 -----

Jätskiä NOLAssa osataan tehdä! Aivan mahtava jätskibaari Creole Creamery vei sydämen...laatuja oli miljoona. Onneksi tarjolla oli kymmenen minipallon maisteluannoksia!

NOLA: Cheese grits, bacon Bloody Marys and amazing ice-cream!

NEW ORLEANS vol 2

Seuraavat päivät oli omistettu paikallisten herkkujen maistelulle.
Po'boy on perinteinen louisianalainen täytetty leipä. Nämä jotakuinkin puolen metrin pituiset yksilöt haettiin lähigeton mamman pyörittämästä grillistä. Samassa paikassa myytiin mm. usean kilon grillisettejä johon kuului kaikkea mahdollista sorkista ribseihin. Tyydyimme friteeratuilla ravunpyrstöillä sekä naudanlihalla täytettyihin po'boyhin.

-----

NOLAn kuuluisin makein herkku lienee perinteikkään Cafe du Monden beignet-munkki. Näitä kokeiltiin jo edellisvappuna Suomessa tee-se-itse-pakkauksesta, mutta nyt paikan päällä siis aitoa asiaa. Kahvila pullisteli turisteja ja terassilla oli tehokas ja vähän kylmän oloinen 'syö ja häivy' -meininki. Mutta munkki oli vastatehty ja tuore. Ne oli hukutettu tomusokeriin. Mitä ne tekevät kaikelle ylijäävälle tomusokerille? Tomuttavat seuraavien turistien munkit?

 

-----


Crawfish boil eli keitetyt ravut kuulostaa suomalaisittain kotoisalta, mutta maku on aivan erilainen kuin suomalaisen tilliliemiravun; nämä keitetään chililiemessä ja tarjoillaan kokonaisten perunoiden ja maissinpalasten kanssa. Kaikki upposi. Tietenkin.

----- 

Karkkihyllystä löytyi yksi paikallinen 'herkku', moon pie, vaahtokarkilla täytetty keksi. Eih, yöh. Ainakin tämä yksilö maistui kymmenen vuotta vanhalta. Ja päiväyksen mukaan se säilyisi varmaan vielä toiset kymmenen..

Tasting local specialities. Crawfish boil was the best!