On the second last day we visited the fox mountain to see Fushimi Inari Taisha shrine. After climbing hundreds of steps through hundreds of red torii gates we rewarded ourselves with soybean ice cream.
Portaita, portaita, portteja., portaita...Takaisin Kiotossa maistui taas ramen. Aika keittopainotteinen loma!
Stairs, gates, more stairs...Back in Kyoto we were ravenous and had some ramen. Again. Lots of soup during this vacation.
-----
Viimeisen Kioton-illan kunniaksi söimme korealaisessa barbecue-paikassa, missä kaikki tilattiin pöytään raakana ja grillattiin itse. Ei kauhean halpaa huvia, mutta hauskaa. Listalla oli toinen toistaan pelottavampia ruhonosia. Ihan kaikkea emme uskaltaneet kokeilla, mutta urheasti tilasimme lehmän poskea. Se osoittautuikin varsin mureaksi. Mausteliemessä grillin päällä porisseet kokonaiset valkosipulit saavat kunniamaininnan!
Last night in Kyoto. We went to a Korean barbecue. You order different things from the menu and barbecue them yourself. Fun - but not cheap fun! We mostly chose more familiar animal parts but we did try cow's cheek. Very tender. The garlic cloves boiled on top of the barbecue were delicious!
Interesting things in the menu...meat from the 4th stomach!
-----
Iltapalaksi ostin törkeimmän näköisen pullan mitä kaupasta löytyi. Onhan tuo nyt aika luotaantyöntävä. Maku oli kuitenkin pliisu. Palanpainikkeeksi maistoin matcha-maitoa. Kirkkaanvihreä väri oli hauska, mutta siihen oli lisätty ihan liikaa sokeria. Ällömakeaa.
For evening snack I bought the most disgusting looking bun I could find. Pretty revolting, eh? The taste was quite lame though. I also tried matcha milk but it was way too sweet. The bright green color was fun though.
-----
Hei hei Kioto. Aika palata Nagoyaan. Siellä syötiin (taas!) nuudelikeittoa halvassa pikanuudelipaikassa. Yritimme ensin yhtä paikkaa mutta lipukeautomaatti käyttäytyi niin kryptisesti, että jouduimme perääntymään ulos ovesta ja etsimään toisen paikan. Siellä tilauksia vastaanotti kiukkuinen täti. Jostain syystä yksi seurueestame sai pelkkää lientä ja nuudelia ilman mitään lisukkeita vaikka tilasi saman annoksen kuin me muutkin. Ehkä täti oli sitä mieltä, että nyt riittää tyhmät ulkomaiset molottajat ja karsi lisukkeet rangaistukseksi.
Bye Kyoto. Time to go back to Nagoya. We ate (again!) noodle soup in a cheap noodle joint. We tried to go to another place first, but couldn't figure out the machine from which the ticket for the food was bought. So we had to back out before causing further embarassment. In the noodle place the orders were taken by an angry lady and even though we all ordered the same thing by pointing at a picture on the wall, one of us got only stock and no garnish. Perhaps the angry lady thought that she's had enough of stupid tourists and punished one of us for being one.
Paikallisoppaamme halusi maistattaa meillä mustekalapalloja puistossa. Taikinassa on mustekalan paloja ja ne paistetaan pyöreiksi pannussa. Päälle kastiketta ja kuivattuja tonnikalahiutaleita. Tarjoiluastia oli hauska, kuin pieni vene.
Our local guide wanted us to taste some octopus balls (sounds bad huh) in a park. They're made of dough with octopus pieces and fried to ball shape in a pan. Served with sauce and dried tuna flakes.
Nagoyan erikoisuus on ankerias ja illalla paikallisoppaamme vei meidät hienoon ankeriasravintolaan syömään hiilillä grillattua ankeriasta lisukkeineen. Annos syötiin vaiheittain: ensin ankeriasta ja riisiä, sitten sama mutta nori-levällä ja wasabilla maustettuna, ja lopuksi kaikki edelliset mutta sekaan kaadettiin vielä kuumaa lientä. Yhdessä kupissa oli ankeriaan maksa joka syötiin erikseen. Maksassa oli pehmeä ja kova osuus, kovasta en niin perustanut mutta pehmeä kohta maistui hyvältä. Ja itse ankerias oli aivan käsittämättömän maukasta!
The specialty of Nagoya is eel and our local guide took us to a fine eel restaurant. The eel was charcoal grilled and served with garnishes. There was a special order in which to eat the eel: first, just eel and rice, second, add wasabi and nori seaweed and third all that and hot stock poured on top. The liver came on it's own and was eaten separately. The whole eel dish was insanely delicious!
Seuraavana aamuna oli aika ahtautua lentokoneeseen ja aloittaa kotimatka. Lennon piti olla kaksi tuntia myöhässä, mutta se siirtyikin salakavalasti takaisin alkuperäiseen lähtöaikaansa. Meinasi jäädä lentämättä kun mussutimme aamiaista kahvilassa, onneksi tarkkakorvainen matkaseuralainen kuuli kuulutuksen. Itse olin pää donburikulhossa enkä kuullut mitään. Aika keskilaatuinen donburi sitä paitsi.
Next morning it was time to squeeze ourselves into a plane and start the journey back. The flight was supposed to be two hours late but suddenly it was changed back to original time. My head was buried deep in my breakfast bowl of donburi, but fortunately my travel companion heard the announcements and we didn't miss the flight.
The last onigiri!
Pian uudestaan! Joko mennään?
I want to go again, soon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti