Tulva- ja maanvyörymäpeloitteluista huolimatta nokka kohti Burman rajaa: Mae Sotia ja Umphangia. Lentoasemalla aikainen lounas; kallista ja mitäänsanomatonta ramenia sekä pari nahistunutta gyoza-nyyttiä.
Towards Mae Sot and Umphang! Lame lunch at Bangkok airport.
Ihana Umphang! Lava-auton kyydissä keikutun 1200 mutkan, kilpikonnanpelastusoperaation ja lievän majoitusharhailun jälkeen olimme perillä. Neulansilmäkaarteista edelleen hutera vatsa ilahtui ruuasta. Majapaikassa oli tarjolla kanaa ja cashew-pähkinöitä, suoraan kotikeittiöstä!
Good food was needed after feeling queasy for four hours - blame the 1200 curves on the mountain road to Umphang!
-----
Kun kävelee koko päivän helteessä, maistuu iltapäivällä LEO! Yksi miinuspiste tölkistä hörppimisestä, ja tietenkin siitä, ettei se ollut Changia.
Chang beer would have been better. Yummy nevertheless.
Lounaaksi pad thaita, ainakin luulen annoksen kulkeneen sillä nimellä.
Illallinen ei oikein sytyttänyt. Kuva puhukoon puolestaan. Ja mistä lähtien soijarouhekokkareita on nimitetty tofuksi?
This looked like cat food and tasted like cat food. Not yummy.
Matkaan kohti vesiputouksia ja kumiveneellä alas jokea. Maisemien pällistelyn ja valokuvaamisen jälkeen maistui retkilounas. Paras kanankoipi vuosiin! Ei tainnut olla tehotuotantobroileri.
Picnic lunch. This was free range chicken for sure.
Iltaruoka tuli syötyä ennen kuin kamera oli ehtinyt laukusta ulos. Vesiputouksessa uiminen tekee nälkäiseksi! Seuraavan päivän retkiateria bambunkuoren puolikkaalta meni melkein yhtä nopeasti alas. Takana kolmen tunnin HIKINEN tetsaaminen viidakossa.
Another picnic lunch - fried rice. Note the ecological plate, clever!
Umphangin retkijärjestäjille pisteet kotiin ekologisista astiavalinnoista - kaikki ateriat syötiin isoilta lehdiltä tai bambualustoilta. Ei turhaa roskaa! Mutta kuka keksisi kierrätettävän bambuvesipullon?
------
Illalla meille tarjottiin (!) herkkuateria paikallisessa karaokekuppilassa. Thaimaalaiset laulavat äärettömän epävireisesti. Keskityimme syömiseen.
Friendly locals bought us dinner at a karaoke bar. What a feast!
-----
Samat mutkat toisinpäin ja seuraavana päivänä olimme taas Mae Sotissa. Lounaaksi jälleen pad thaita. Sen kanssa tuli kulhollinen vihanneksia joista yhden käyttötarkoitus jäi epäselväksi - sitä ei saanut pilkottua paloiksi, siihen eivät hampaat pystyneet, eikä se maistunut miltään.
Ennen Bangkokin yöbussia pienestä katukuppilasta iltapalaksi parasta tom yum -keittoa mitä olen tähän mennessä koskaan maistanut. Valtava kulhollinen nuoltiin viimeistä pisaraa myöten.
Back in Mae Sot -The best tom yum soup I have ever tasted. I want to go back and eat more!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti